Avainsanat

, ,

Tänään on kiinalaisen kuukalenterin viimeisen kuukauden viimeinen päivä, uudenvuodenaatto. Kevätjuhla, kuten kiinalaista uutta vuotta on vuodesta 1913 lähtien virallisesti kutsuttu, on vuoden suurin juhla, jota edeltää valtava liikennesirkus satojen miljoonien kiinalaisten matkustaessa kotiseudulleen.  Uuden vuoden juhlallisuudet kestävät kuusitoista päivää, jos aattoa edeltäviä valmisteluja ei lasketa, ja juhlakauden päättää Yuanxiaojie (元宵节) eli Lyhtyjuhla kuukalenterin ensimmäisen kuukauden viidentenätoista päivänä. Monilla työntekijöillä loma on kuitenkin lyhyempi, usein noin seitsemän päivää.

Kevätjuhla on ennen kaikkea perhejuhla, joka monelle siirtotyöläiselle on vuoden ainoa tilaisuus nähdä vanhemmat, sukulaiset ja joskus jopa omat lapset. Jos ette ole nähneet erinomaista dokumenttia Viimeinen juna kotiin (The Last Train Home), kannattaa tilaisuuden tullen katsoa. Siinä kuvataan koruttomasti, mutta vähäeleisen puhuttelevasti paitsi välillä suorastaan kaoottiseksi yltyvää raideliikennettä, myös vanhempien jatkuvan poissaolon vaikutuksia perhesuhteisiin. Uudenvuodenaattona perheet kokoontuvat ”jälleenyhdistymisillalliselle”, katsovat CCTV:n uudenvuodengaalaa, ampuvat raketteja ja valvovat myöhään. Pohjois-Kiinassa perinteisiin kuuluu myös jiaozien valmistaminen.

Monilla illallisen ruokalajeista on jokin symbolinen merkitys, esimerkiksi kalaa pitää olla aina tarjolla, mutta siitä vähintään osa jätetään syömättä ja säästetään uudenvuodenpäivää varten. Syynä tähän on se, että sana ”kala” (鱼yu) lausutaan samalla tavalla kuin sana ”ylijäämä” (余 yu), jolloin lause ”niannian you yu” voi tarkoittaa sekä ”olkoon kalaa myös ensi vuonna” että ”olkoon ylijäämää myös ensi vuonna”. Myös koristelut ovat tärkeä osa juhlintaa ja erityisen suosittuja ovat erilaiset kalaa ja/tai kirjoitusmerkkiä 福fu esittävät koristeet. Fu tarkoittaa hyvää onnea ja onnellisuutta, ja usein kirjoitusmerkkiä kuvaavat paperikoristeet ripustetaan ylösalaisin, koska lause 福倒了fu dao le (fu-merkki ylösalaisin) lausutaan samalla tavalla kuin福到了(hyvä onni/ onnellisuus on saapunut). Lisää myönteisiä mielleyhtymiä sanaleikkiin syntyy siitä, että sana ”rikkaus” 副 lausutaan samalla tavalla. Tarinan mukaan perinne sai alkunsa, kun huononäköinen mummo ripusti ikkunakoristeen väärinpäin ja ystävällinen naapuri tuli ilmoittamaan, että ”fu dao le”. Tästäkös mummo kovasti ilahtui, koska hän luuli naapurin kertoneen, että hyvä onni ja vauraus saapuvat (tai ovat jo saapuneet).

Monet uudenvuodenperinteet liittyvät tavalla tai toisella hyvän onnen ja vaurauden toivomiseen, mikä saattaa äkkiseltään tuntua kovin materialistiselta. Kun muistaa, että kyseessä on maa, jossa nälänhädät olivat jatkuva ongelma vielä ei-niin-muinaisessa historiassa ja jossa miljoonat ihmiset elävät edelleen köyhyysrajan alapuolella, on näitä toiveita helppo ymmärtää. Nykyään uusivuosi on toki monille perheille yltäkylläinen juhla, johon panostetaan kuten meillä jouluun. Lahjat tosin ovat pääasiassa hyvin käytännöllisiä: hedelmiä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, riisiä, ruokaöljyä, juhlakauden leivonnaisia. Perheen lapset ja nuoriso saavat punaisen kirjekuoren (红包hongbao), jossa on rahaa.

Leiskuva punainen, sellainen oikea kiinanpunainen, ja sädehtivä kulta ovat itseoikeutetut juhlavärit. Punainen symboloi kiinalaisessa kulttuurissa iloa, totuutta, vilpittömyyttä ja hyveellisyyttä – esimerkiksi morsiamen hääpuku on Kiinassa perinteisesti punainen. Uutena vuotena sen uskotaan myös karkottavan pahoja henkiä. Legendan mukaan kiinalainen uusi vuosi sai alkunsa taistelusta myyttistä Nian-hirviötä vastaan (年, joka nykyään tarkoittaa sanaa ”vuosi”). Nian saapui aina vuoden ensimmäisenä päivänä syömään karjaa, satoa ja kyläläisiä, erityisesti lapsia. Kyläläiset suojelivat itseään laittamalla vuoden vaihtuessa ruokaa ovensa eteen, jotta hirviö tulisi kylläiseksi ja jättäisi heidät rauhaan. Eräänä vuonna Nian törmäsi pieneen punaisiin pukeutuneeseen lapseen ja pakeni pelästyneenä kylästä. Kyläläiset tajusivat Nianin pelkäävän punaista ja siitä lähtien koristelivat kylänsä punaisilla paperikoristeilla vuodenvaihteen lähestyessä. Lisäksi hirviötä peloteltiin paukuttelemalla ilotulitteita.

Ja niitä ilotulitteita paukutellaan edelleen. Ilotulitteet olivat jonkin aikaa täysin kiellettyjä koko Pekingin alueella, mutta vuodesta 2006 lähtien ne ovat olleet taas sallittuja viidennen kehätien ulkopuolisilla alueilla. Teoriassa siis. Käytännössä viranomaisia tai poliiseja ei paljoa kiinnosta valvoa kieltoa, vaan kansalaisten annetaan suhteellisen vapaasti pitää hauskaa. Tästä kertoo myös se, että vaikka virallisesti raketteja sai alkaa ampua vasta tänään, ympäri kaupunkia on paukkunut tiistaista alkaen, jolloin ilotulitteiden myynti alkoi. Jotain seuraavina iltoina odotettavissa olevasta meiningistä kertonee se, että yksi opettajistani taisi viimeisten puolentoista viikon aikana muistuttaa minua ainakin viisi kertaa, että ikkunat täytyy sitten muistaa pitää kiinni.

Koska joulu meni meillä aika huomaamattomasti ohi, päätimme Jenin kanssa saada vähän juhlan tuntua myös asuntoomme ja ostimme perinteisiä koristeita. Vaikka täkäläiset juhlaperinteet eivät tietenkään puhuttele meitä samalla tavalla, kuin tähän kulttuuriin kasvaneita, on iloinen loma- ja juhlatunnelma väkisinkin hieman tarttunut. Päätin aaton kunniaksi laittaa meille vähän paremman illallisen: lammaspataa, perunamuusia ja mustikkapiirakkaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun valmistin lammas- tai yhtään mitään lihapataa, mutta lopputulos oli oikein maukas. Jos hitaasti hauduttaa lammasta, porkkanoita, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, tuoretta rosmariinia ja minttua, ja suurustaa linsseillä, niin ei kai se kovin pahasti voi mennä pieleen… Mustikkapiirakka syntyi jo monta kertaa koetellulla reseptillä, harmi vain, että chileläiset pensasmustikat olivat mahtipontisesta ulkonäöstään huolimatta aika mauttomia. Veimme piirakkaa myös talomme työntekijöille, joista muutama joutuu olemaan töissä myös nyt aattoiltana.

Hyvää alkavaa käärmeen vuotta! 万事如意！